Runo 14.2.2019

[Tämä alkoi kotitehtävänä, jossa piti kirjoittaa pastissi jostain klassisesta runomuodosta. Niinpä tämän työnimi oli aluksi Elegia Matti Nykäselle. Sitten tuli kuitenkin tämmöinen]



elonkorjuun aikaan
hautuu maan kuihtuneessa
povessa makaa jumala poikineen,
aarnikotka, ruostuneet naulat, armeijat
sortuneet tornit meren sylissä
korallien kuolin korina
musta ja valkoinen
äiti
pyyhkäise kasvosi
uurteet hyisellä vuorovedellä
saapuu Hermes, Afrodite, tai joku
jalkojenne jäljissä syttyy uusi
taivas, vanha maa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti