13.5.2019

Päättäjäisyön jälkeen rannalla

meren tulehtuneet ikenet jäytävät

sannassa kävelevien ahventen

mustuneet jäljet kääntyivät

kannoillaan hiilenmurusten polku

kohti hyistä kohtua

Ennen kaikkea

Muistatko, miten ennen kaikki oli paremmin? Miten helppoa ja yksinkertaista? Miten yksi ynnä yksi oli aina kaksi? Miten terävät reunat sateenkaarissa, miten hellät heinikoiden sylit, ja miten niistä ei jäänyt nivustaipeisiin mustia pisteitä? Miten vihreitä setelit, miten vihreitä kesäkuut, miten heinäkuut kestivät pitkälle syksyyn? Miten iholla oli väriä vain väritelevisiossa? Miten uimarannoilla astuit aina lasinsirujen väliin, miten ultraviolettia säteily, miten et koskaan saanut ihosyöpää? Miten kesäiset mökkimatkat, miten nahkapenkki poltti selkääsi autossa, miten vanhempasi polttivat? Miten kesämökin ulkokäymälän räystäällä oli aina ampiaispesä, ja miten pihakaivo kutsui luokseen janoisia sankareita, ja miten sen valottomassa kidassa näkki vaani kaikkia maailmasi lapsia? Miten syvä sen kaivon kuilu, miten syvä joki sen pohjalla, jossa uteliaat lapset kelluivat kuin ajopuut? Miten vuolaat virrat ja nielevät syvänteet mökkirannassa? Miten rypistyneessä sarjakuvalehdessäkin Aku-setä pahoinpiteli veljenpoikia, ja Roope ampui Akua musketilla? Miten silloin nyt vain oli sellaista? Miten paljon paremmin! Miten paljon paremmin?

[luonnos - minusta runon teema ei aivan pysy kasassa, ja siksi se kaipaisi vielä viimeistelyä, ja ehkä myös aineksen lisäämistä]

Kahvilaruno 27.2.2019

[Tämä syntyi... tai en jaksa selittää, työväenopiston runokurssille kotitehtävänä, mutta siis pidän taas runon visuaalisesta ilmeestä, joka syntyi taas vahingossa, viime metreillä ja niin, että vasta valmiista runosta (minulla oli deadline, joka oli ylittynyt melkein 2 tuntia) näin, että se sopii runon teemaan. No, omasta mielestäni]

Kuolleet kalat uivat mammuttipetäjän
latvasta kirkkaampiin vesiin
virutan varpaitani
rantakallioilla
taimenien
havut
kukkivat
muovisypressit
tarjoilijan kesämekko
poimuiset kasvot näyteikkunassa
kesä, oranssi rantapallo lentää kehyksen yli

Runo 14.2.2019

[Tämä alkoi kotitehtävänä, jossa piti kirjoittaa pastissi jostain klassisesta runomuodosta. Niinpä tämän työnimi oli aluksi Elegia Matti Nykäselle. Sitten tuli kuitenkin tämmöinen]

elonkorjuun aikaan

hautuu maan kuihtuneessa

povessa makaa jumala poikineen,

aarnikotka, ruostuneet naulat, armeijat

sortuneet tornit meren sylissä

korallien kuolin korina

musta ja valkoinen

äiti

pyyhkäise kasvosi

uurteet hyisellä vuorovedellä

saapuu Hermes, Afrodite, tai joku

jalkojenne jäljissä syttyy uusi

taivas, vanha maa

Hiljaiset asemat

[Olen ajatellut runojen sarjaa hiljaisten asemien teemalla. Junat ja kosminen kauhu, ne ovat lähellä sydäntäni, tässä tosin vain junat. Laitan poikkeuksellisesti kuvana, koska en viitsi edes alkaa yrittää toistaa toisen säkeistön visuaalista ilmettä Bloggerissa]

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä, naista

kun pappi oli valmis
äitini kolmannessa polvessa
sanoi: annoitte sitten rengin nimen

ei minusta
       tullut renkiä, tallinnassa
                                luulevat piiaksi.

Runo 6.11.2018

Lounaistuuli käy

  päiväntasaajalta

napa-alueille

 lehmusten lehvästö

   huokaa tuoksunsa, huokaa

kömpelöiden hyönteisten parvi

 nousee piilostaan, surahtaa vihreään valoon

meden kutsusta, makean kasteen, kasteen joka sen sormilta nuollaan

silmät kiinni, vedetään henkeen, kaikki, nyt, noustaan latvaan, noustaan, ja sitten kuollaan

hyvin

 pieneksi

hetkeksi.

Tajunta virtaa 31.10.2017

[Tehty runokurssin tunnilla tajunnanvirtaharjoituksen jalosteena. Jätin lukematta ryhmälle, varsinkin kun se sisältää niin paljon epäoriginaalia materiaalia - kuluneita sanontoja, ja jokunen ote oikeiden runoilijoiden runoista, luultavasti ainakin Antti Koivumäkeä jota olin lueskellut vähän aiemmin, eikä omasta mielestäni juurikaan runollista arvoa - mutta tallennettakoon silti tähän näillä saatesanoilla]

Aamutaivaalla parkkihallin värikirjo
valkyriat ratsastavat sen halki
   halkeamasta tihkuu kirkasta mätää
 
Sudet ulvoivat,
karavaani oli kolaroinut korpitiellä ja korpit
   nokkivat karavaanarien kalloista silmiä

Tunnustamme väriä muttemme syntejä
sen värisiä kuin mustelmat
  nuoren vaimon kasvoilla muistomerkit

Pastissiyritelmä

Maisemakortissa Venus nousee

laventelitaivaan alla rypsipelto, vuosisatainen

nuorisoseura ja saarnamiehen patsas

koivukuja kohoaa kirkasta kattokruunua kohti

ja siellä jossain

painomusteen alla

umpeen muuratut ikkunat

siellä täällä rehottavat

hirsipuutarhat

hävittyjen sotien muistomerkit

ja koivukujan päässä kirkkomaa

eikä ristin sielua.

     

Runo 10.10.2018

Kantavat rakenteet kumartuvat

ylitseni sylikseni, metsä

huutaa        vastaan

mutten näe mitään

sumentuu ääri

ääniaallonmurtaja

kaikuu        huokaan

syksyyn syykseni syyskyyt

tulevan talven lumi katollani

Runokseni I

Haen kirveeni ja veistän runoilijan

käsistä sanoja, haketta ja tikut

itkettävät ihoa, sulkakynästä

valuu arkille yksi sieväkin

säe, seinille roiskeita

nousee refluksina

minun runo

Runo 18.9.2018

Naakkaparvi höyryävän pellon yllä

maitokahvi läikähtää päällystevauriota

400 kilometrin jälkeen, käänny oikealle

- en ehkä ehdi ennen pimeää

Juna halkaisee pohjoisen avaruuden

dieselin tuoksu tulvii viljameren poikki

pikkupoikien kiskoilla kaulittujen kymmenpennisten

naakat laskeutuvat vaienneille puhelinlangoille

Kasvojeni jänteet taipuvat, pojista jäljellä

ruskettunut polkupyörä kuivuneessa luomassa

Jukka Tajunnanvirtanen 1

[Tämä on kirjoitettu todennäköisesti syksyllä 2017 Työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssilla, tunnin aikana automaattikirjoitusharjoituksena. Tähän olen kirjannut muistiin vähiten huonot osat siitä, mikä on yksi automaattikirjoituksen tarkoituksista.]

Mustasilmäinen hämähäkki väärinpäin
  punoo repaleisia seittejä
Sydän yhtä mustaa arpikudosta
  punottu vinoon

Vaakataso valuu
järvi kuolaa rannalle hukkuneiden
     turpeat ruumiit
  kärpästen sädekehä pääni ympärillä

Tilitapahtumien kulku

[Tehty Työväenopiston Luovan kirjoittamisen kurssille syksyllä 2017. Tehtävänantona oli kokeellinen runous. Harmi, että Blogger taitaa hävittää huolellisen taittotyöni. Runojani en halua selitellä sen kummemmin. Tätäkin rajoittaa vähän pituusrajoite,]

TILITAPAHTUMAT


KAIVOKUKKA OY       -50,00
ASEMATUNNELI
16.09.2017   Korttiosto

ATMOtto/Otto.       -20,00
16.09.2017

HOTELLI CUMULUS HKI   -112,00
KAISANIEMI
16.09.2017   Korttiosto

AUTO 160            -34,20
16.09.2017   Korttiosto

LUCKY LADY          -7,50
BAR NIGHTCLUB
16.09.2017   Korttiosto

LUCKY LADY          -7,50
BAR NIGHTCLUB
16.09.2017   Korttiosto

LUCKY LADY          -7,50
BAR NIGHTCLUB
16.09.2017   Korttiosto

LUCKY LADY          -7,50
BAR NIGHTCLUB
16.09.2017   Korttiosto

ATMOtto/Otto.       -90,00
15.09.2017

NORDEA             -713,17
LAINAT/LÅN
15.09.2017 Laina Nordea

ZALARIS HR           2 176,63
SERVICES FINLAND OY
15.09.2017         Pano

Sääntö-Suomi100

[Kirjoitettu Työväenopiston Luovan kirjoittamisen kurssille syksyllä 2017. Tätähän on pidettävä luonnoksena, koska oikeasti tässä pitäisi olla sata säettä.]

Saako kirjastossa nauraa,

  jos sitä ei ole erikseen kielletty?

Saako bussissa istua toisen viereen,

  jos on tilaa seistäkin?

Saako myydä karjalanpiirakoita,

  jos kutsuu niitä riisipiirakoiksi?

Saako mielitietylle lähettää punastuneen viestin,

  jos ensimmäisistä treffeistä on alle vuorokausi?

Saako tavoitella lähimmäisen puolisoa,

  jos Jumala on jo aikapäivää kuollut?

Saako kävellä punaisia päin,

  jos valkoiset eivät ole näkemässä?

Saako nakkikioskin jonossa turpiin,

  jos oikein rumasti pyytää?

Saako syksy jo,

  jos kesäkään ei ole vielä saanut?

Saako luvan, hyvä neiti,

  jos saan luvan kysyä?

Parasta ennen aamua

[Tehty Työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille lopputyönä keväällä 2017. Kaikista eniten yllätin itseni kirjoittamalla runoja. Olin silloin vähän rakastunut. Häpeänsietokyvyn harjoittamisen merkeissä jätän tähän kaikki runot sellaisenaan, myös ne joista sain rakentavaa palautetta, ts. ei kannattaisi runoissa viljellä pop-kulttuuriviittauksia. Osiossa IV oleva kokonaisuus on kuitenkin kirjallisuusviittaus, ja osio on jäljitelmä Timon eräästä runosta hänen esikoiskokoelmastaan Epätietokirja (2009)]


I Esileikki

Harkituilla sanoilla kirjoittaja luo uuden maailman
Harkitsemattomilla sanoilla sinä loit maailmani uusiksi

Seuraavat säkeet syntyivät 20 vuotta lasketun ajan jälkeen

***

II Hänelle, joka ei tunnista tästä itseään

Elämäni mittaisen virheiden jatkumon eräs paikallinen huippukohta oli rakastua sinuun. Nautin sisääni murtautuneista tunteista sen aikaa, ettei jättiputkien metsää saanut enää kitkettyä polttamatta sitä kokonaan ja istuttamatta uudelleen. Toivoin hallittua laskeutumista, mutta lennonjohto laiminlöi tehtäviään.

Ennen auringonnousua hetki on sinisimmillään. Käännyt katsomaan minua ja aamutähtesi tuikkivat valonsa maailmaan. Himmeämpänä tähtenä Aurinko liuottaa minut ensin, sulaudun pilvipoutaan.

Vietän iltoja katsellen kuvaasi puhelimen ruudulta. Venytän kasvojasi nähdäkseni silmiesi taakse, mutta putoan hymykuopan pohjalle enkä halua nousta. Hiuskiehkurasi laskeutuu kuopan ylle, peittelen itseni siihen ja käyn nukkumaan.

Eräänä iltana Gary Moore tuli puhuttelemaan minua, hän muistutti kuolemasta sydämenlyönnin päässä. Harkittuani asiaa päätän olla kerrankin spontaani ja tunnustaa virheeni. Sydämeni pysähtyy siksi aikaa, ettei sen lyönnit loppuisi kesken.

***

Kiertokulku

[Työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssin kotitehtävä syksyllä 2016]

Kaupungin kehäteillä
lukemattomat tähdet
kulkevat kiertoradoillaan
kuin orjina niitä ohjaaville
mekaniikan laeille

Kaiken ne kertaavat
päivästä toiseen
tarkalleen kaavan mukaan
kunnes kuudentena päivänä
ne pysähtyvät lepäämään
vaikka Jumala vielä jatkaisi

Cake is a lie

[Työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille kotitehtävänä syksyllä 2016]

Maailman sivu on tuhrittu täyteen
neuvoja miten leivot kakun
Siihen tulee:
reilusti työtä,
riittämiin tuskaa,
ripaus sokeria, sekä
ruokalusikallinen onnea
Silti usein huomaat, että
kakkua ei ole
Saitkin piirakan.