Heräsin hotellihuoneesta krapulassa. Minua hävetti edellinen ilta ja se, että olin unohtanut avaimet kotiin, minkä vuoksin katsoin parhaaksi majoittua yöksi hotelliin. Olin varmaan edelleen hieman humalassa, koska en ymmärtänyt ottaa taloudellista vahinkoa takaisin hotelliaamiaisella, vaan häpeän saattelemana hiippailin Espoon bussiterminaaliin. Kotipihassa soitin huoltoyhtiöön pyydellen anteeksi varhaista ajankohtaa. Huoltoyhtiö lupasi lähettää huoltomiehen avaamaan oven. Aamu oli kylmä, ja huoltomiestäkin sain odotella melkein tunnin. Näistä tuli kalliit pikkujoulut.
---
Tunsin kerran miehen, joka oli eräiden pikkujoulujen jälkeen huomannut unohtaneensa kotiavaimensa, ja sen vuoksi yöpyneen jossain hotellissa. Krapula oli hänen mukaansa ollut lievästi sanottuna järkyttävä, minkä vuoksi kaveri ei ollut uskaltautunut edes aamiaiselle, vaan livennyt suorinta tietä kotikulmillensa soittelemaan huoltoyhtiölle, jolta oli kestänyt ainakin tunnin saapua paikalle. Sääliksi käy, muistelen että se marraskuu oli harvinaisen kylmä.
---
Miehen pään sisällä palokärki yritti kaivertaa koloa kuluneiden tuntien kohdalle, niin kuin se vain hetkeä aiemmin oli kaivertanut pienen lukkopesän. Kun se ei siinä onnistunut, lennätti sen hapuilevat siivet vieraasta sängystä suoraan teräksiseen asfalttijokilaivaan, joka yötä kohti purjehtiessaan saapui linnan porteille, ja jonka hitaan portinvartijan kerätessä itseään mies ripotteli talven polttavaa tuhkaa päälleen ja teki tiliä kuvitelluista synneistään vielä linnanmuurien toisella puolella, palokärjen siipien lämpöön kääriytyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti