Runo 7.3.2019

[Runokurssille piti hyödyntää muistia - maailmanmuistoja, paikallisia muistoja, henkilökohtaisia. Olin aluksi täynnä ideoita, ja sitten en ollut. Sen sijaan tuli taas tällainen typografiakikkailu.]

Tunnen vielä huhtikuun

kastelemat villahansikkaasi

suullani kaakkoistuulen

kolean syleilyn

kirvelevän

sateen ihollani

aamuyön väriset

muistelmat

riivin kellastuneita sivuja

paperilennokkien laivue leijailee

Ikaroksen peräaallossa

haava umpeutuu kuin otsoniaukko